Suurella mielenkiinnolla luin Kalevan juttua:” Puoluejohtajat arvostavat kovaa työtä”. Jyrki Katainen kertoi perineensä vanhemmiltaan protestanttisen työetiikan. Bjarne Kallis puolestaan toi esille äitinsä neuvot: ”Tee kovasti työtä. Kuluta vähemmän kuin tienaat ja älä valita.”

 Kuitenkin EVAn Työelämän arvo- ja asennetutkimuksen 2010 mukaan suomalaiset eivät ole enää valmiita tekemään nykyistä enemmän töitä. Perinteinen käsitys työn suuresta itseisarvosta on murenemassa kovaa vauhtia. Nyt halutaan panostaa vapaa-aikaan erityisesti nuorten keskuudessa.

 Puoluejohtajien lausumat työelämästä eivät vakuuttaneet minua lukijana. Aina voidaan jorista jotain huonosta työilmapiiristä suomalaisilla työpaikoilla, jotta ollaan ajanhermolla. Heidän vastauksensa puolsivat enemmän perinteisen työntekijän eli tuottajakansalaisen kaavaa kuin EVAn lanseeraaman kuluttajakansalaisen tahtotilaa, joka etsii merkityksellisyyttä työhönsä, eikä nielemättä ole lojaali työnantajaansa kohtaan. Puoluejohtajat kyllä puhuivat työnteon vapaudesta, työntekijän oikeudenmukaisesta kohtelusta ja paneutuvasta työotteesta. Tämä tuntui minusta vain sanahelinältä, jolla ei ole paljoakaan realistista vastinetta.

 Suomalaisessa työelämässä on meneillään enemmän kuin tervetullut murros. Johtavassa asemassa olevien tulee jatkossa kiinnittää yhä enemmän huomiota työkulttuuriin ja mahdollistaa työn mielekkyys, jos mielivät saada hyviä työntekijöitä. Enää alaiset eivät ole valmiita puristamaan viimeisiäkin hikipisaroita toimeentulonsa vuoksi, vaan haluavat perään kuuluttaa arvokeskustelua työpaikalla. Työtä ei enää koeta jokaisen kansalaisen velvollisuudeksi.

 Kalevan Juttutuvassa sai melkoisen keskusteluryöpyn aikaan otsikko ”Ylpeästi työtön”. Suuri osa keskusteluun osallistuneista ajatteli, että heitä nöyryytettiin ja aliarvioitiin tällaisella keskustelunavauksella. Perinteisen työn tekemisen ihannointi kukoisti, eikä osattu ajatella elämää ilman työntekoa. Työttömyysjaksohan voisi muodostua hienoksi mahdollisuudeksi miettiä uusiksi elämänsä suuntaa ja valita, mihin oikeasti haluaa käyttää aikaansa.

Itseohjautuva kuluttajakansalainen voittaa pitkässä juoksussa tuottajakansalaisen. Tämä seikka tulee noteerata puolue-elämässä. Työ ei ole koko elämä.

Lähteet: Kaleva 21.2.2011 ja EVAn raportit kuluttajakansalaisesta ja työelämän arvoista vuonna 2010

Merja