Olin siivonnut edellisenä iltana, käynyt kaupassa ja käperryin nyt Angie Stonen säestämänä Milan Kuderan seurassa sohvalle nauttimaan lauantaipäivän tekemättömyyden jumalallisesta ihanuudesta. Kissat nukkuivat, aamun lehti oli jäänyt keittiönpöydälle kulttuurisivuilta auki: en ollut viitsinyt edes vilkaista lehden alkupään uutisia.

Unohdin politiikan olemassaolon ja vaalit, kunnes jämähdin Kunderan Jäähyväisvalssin sanoihin:

”Jos tiede ja taide ovat historian omin ja oikein areena, niin politiikka sen sijaan on suljettu tieteellinen laboratorio, jossa tehdään ennennäkemättömiä ihmiskokeita. Koehenkilöt heitetään vuoroin näyttämökuoppaan, vuoroin vedetään lavalle, heitä houkutellaan kättentaputuksin ja pelotellaan hirsipuulla, heidät milloin ilmiannetaan, milloin pakotetaan ilmiantajiksi.”

Ajatukseni takertuivat tähän kohtaan. Vaikka jatkoin lukemista, palasin luonnehdintaan myöhemmin. Mielessäni jäi vaeltamaan levoton mielikuva laumoittain kuljeksivista marsuista – Kundera vertaa hieman myöhemmin kansalaisia marsuihin – joita kultaisen pöydän ääreen kokoontuneet poliitikot vuoroin hätistelevät, vuoroin mairittelevat luokseen.

 

Tämä kliseisesti särähtävä alluusio on toki kirjoitettu 70-luvun alun Tšekkoslovakiassa ja kalskahtaa kovasti kommunismiin väsähtäneen kirjailijan ivalta.

Palataan marsuihin. Itseasiassa paljon osuvammalta kuulostaa kotoperäinen omituisuutemme sopuli ja sen varsin inhimillinen taipumus liikkua laumoissa. Onhan laumassa toki turvallisempaa kuin yksin. Ainakin siltä saattaa tuntua.

Lauantain Hesarissa (kun iltapäivästä päätin vilkaista myös päivän uutistarjonnan) kotimaan uutiset aloitettiin komeasti persukannattajapaperinukkekuvituksella. Uutisessa muistutettiin jälleen, että perussuomalaisten kannatus on nyt 17,9 prosenttia. Kakkosuutisen ingressissä huomautettiin vielä, että ”Sdp:n valta-asema on uhattuna Kaakkois-Suomessa.”

Persuilla menee nyt lujaa. Muistaakseni joku kirjoitti siitä myös tässä blogissa. Syitä on haettu ja valistuneita arvauksia esitetty niin valtakunnan medioissa kuin käytäväpuheissa. Eräs syy näyttää silti jääneen huomiotta: Se tosiasia, että ihmiset ovat sopuleita, sopupelaajia, massanmukanamenijöitä.

 

Lehdistö ja televisiouutiset ovat muistaneet jokaisessa mahdollisessa välissä hämmästellä timosoini-puolueen kannatuksen kasvua. Onhan se toki hieno uutisaihe uutistarjonnaltaan varsin köykäisessä valtiossa. Mutta toimittajat näyttävät unohtaneet oman vastuunsa. Massoja on helppo manipuloida. Jos joku on in, siitä kuuluu tykätä. Tämä on ihmisyhteisöjen kirjoittamaton sääntö. Indiestä ja undergroundista kuuluu nykyään tykätä, koska muutkin tykkäävät.

Media on ruokkinut perussuomalaisten kannatusta uutisoimalla prosenttien jatkuvasta kasvusta. Mistä tahansa alkuperäisestä syystä Soini kumppaneineen onkin saanut hieman tuulta siipiensä alle, jatkuva uutisointi on puhaltanut soinikotkaa yhä ylemmäs. Sopulit kipittävät toistensa perässä vaikka ketun kitaan.

Enää ei ollakaan politiikan visusti suljetussa laboratoriossa: Ihmiskoetieteenalan uudet suuntaviivat vedetään mediataloissa, luultavasti pienissä kahvihuuruissa silmät puoliummessa, leppoisasti takakenossa. Herätys! Tai sitten suomalainen riippumaton media on salaliitossa persujen kanssa.

Greta