Polttelen tupakkia keskellä Rotuaaria. Olen niin ajatuksissani, että feissari ehtii hiipiä aivan lähelleni. Kun huomaan hänet, on liian myöhäistä paeta.

Feissari ojentaa paperilappusen, ja minä tuijotan sitä tyhmänä. ”Toisin päin”, sanoo hän, kun tutkailen hämärässä sähköposti- ja nettiosoitteiden listaa.

Toisella puolella, lapun yläreunassa, lukee vaaleanvihreällä ”Vihreät De Gröna”. Alapuolella on suunnilleen ikäiseni tytön kasvokuva ja teksti ”Marika eduskuntaan”. Avaan suuni jotakin mieleeni juolahtanutta kommenttia varten, mutta feissari on jo kadonnut.

 

Seuraavana aamuna löydän mainoksen takintaskusta. Se on rutussa ja muste on levinnyt. ”20-vuotias opiskelija” lapussa sanotaan, ja kaappaan itseni miettimässä sitä kysymystä, jota minun ei pitänyt pohtia. Voiko noin nuori oikeasti päästä eduskuntaan?

Nuorissa on tulevaisuus, meille kerrotaan eri tahoilta. Siitä huolimatta nuoret poliitikot herättävät hämmästystä ja epäluottamustakin. Tarvitaanko politikointiin viidenkymmenen vuoden elämänkokemus, maksettu asuntolaina ja kaksi ja puoli aikuista lasta?

Me journalistiopiskelijat törmäämme toisinaan samaan tiiliseinään kuin nuoret poliitikot. Ammattitaito kyseenalaistetaan ja yleissivistys on aina liian heikko. Meidät laitetaan kirjoittamaan juttuja nuorista, nuoria kiinnostavista aiheista. Kukaan ei näytä huomaavan, että nuoret saattavat innostua samoista aiheista kuin vanhemmatkin, eikä politikointi ole keski-ikäisten yksinoikeus.

 

Mutta jos nuoret laitetaan kirjoittamaan juttuja ja tekemään päätöksiä vain nuoria-muka-kiinnostavista aiheista, uusien ajatuksien syntyminen estetään tehokkaasti.

Samalla ehkäistään näppärästi nuorten innostumista yhteiskunnallisista aiheista. Tuskin minäkään kirjoittaisin blogia lähestyvistä eduskuntavaaleista, jos opiskelujen puolesta ei olisi pakko. Politiikka näyttää monimutkaiselta, keski-ikäiset kansanedustajat tylsiltä ja päätöksenteko niin hitaalta ja raskaalta, että se vaikuttaa lähes merkityksettömältä.

Silti jokainen päätös – ja jokainen lehtijuttu – vaikuttaa johonkin. Politiikka ei ole pelkkää sana-akrobatiaa vaan todellista toimintaa.

Ehkä tässä blogissa herää uusia ajatuksia, kommentteja tai vähintään erilaisia näkökulmia enemmän ja vähemmän loppuun kulutettuihin politiikkojen sanahelinöihin. Kommentointi on sallittua ja jopa suotavaa: Väittely on välttämättömyys.

 

Greta